Kissan terveys ja hyvinvointi
Epävarma tai huonovointinen kissa lipoo kielellään. Sairas tai kipeä kissa yrittää piiloutua, se voi täristä ja sen karvat saattavat olla pörrössä. Sairas kissa ei kuitenkaan usein näytä kipuaan, vaan se saattaa tulla rauhallisemmaksi ja nukkua enemmän. Kissa saattaa myös kehrätä rauhoitellakseen itseään – eli kehräys ei aina tarkoita hyvää oloa. Aina, kun kissa käyttäytyy poikkeavasti tai näyttää selvästi sairaalta, se tulee viedä eläinlääkäriin.
Kastraatio / sterilisaatio eli kissan leikkauttaminen
Kissa kannattaa aina leikkauttaa, sillä siitä on aina enemmän hyötyä kuin haittaa. Kissan leikkauttaminen ei vaikuta kissan kasvuun ja kehitykseen, eikä kissan tarvitse olla täysikasvuinen, jotta sen voisi leikata. Kissa voidaan leikata jo ennen sukukypsäksi tulemista, noin puolen vuoden ikäisenä. Leikkaus kannattaa suorittaa jo tässä iässä, jottei kissa opi merkkailemaan. Ainoa haitta leikkauksesta on kissan energiantarpeen lasku, joka voi johtaa lihomiseen. Tämä on kuitenkin helposti korjattavissa pienentämällä ruokaannoksia.
Kissan luonne ja perusolemus ei muutu leikkauksen takia lainkaan – korkeintaan se muuttuu mukavammaksi lemmikiksi, kun sen hormonitoiminta tasoittuu. Kissat muuttuvat yleensä leikkisemmiksi ja tasaisemmiksi. Mahdollinen merkkailu todennäköisesti loppuu ja myös kissan virtsan haju laimenee. Ulkokissat viihtyvät enemmän sisällä, sen reviiri pienenee ja se viettää enemmän aikaa pihapiirissä. Agressiivisuus ja tappelut muiden kissojen kanssa vähenevät ja se tulee myös paremmin toimeen talouden muiden kissojen kanssa. Kissa muuttuu myös paremmaksi hiirestäjäksi, kun se voi käyttää kaiken viettinsä saalistamiseen.
Leikattu kissa elää yleensä huomattavasti vanhemmaksi kuin leikkaamaton, sillä jatkuvat kiimat ja pentujen hoito ovat huomattavia rasituksia kissan elimistölle. Leikatulla naaraalla on huomattavasti pienempi riski sairastua kohtutulehduksiin ja nisätai kohtusyöpään. Myös uroksilla kasvainriski pienenee merkittävästi.
Leikkauttaminen on pieni operaatio, joka ei tuota tuskaa kissalle. Kissa rauhoitetaan ja haavat paranevat nopeasti. Yleensä kissa on täysin entisellään jo seuraavana päivänä, ja haavat paranevat uroksella jo muutaman päivän kuluessa, naaraalla haavan paranemiseen kuluu aikaa 10 – 12 päivää. Naaraskissan steriloinnissa kissalta poistetaan munasarjat ja kohtu. Haava ommellaan kiinni muutamalla tikillä, jotka sulavat itsestään pois. Haava suojataan laittamalla kissalle kauluri. Kollikissan kastroinnissa kissalta poistetaan kivekset. Toimenpide on erittäin nopea ja helppo, pienet haavat eivät tarvitse edes tikkejä tai erityistä suojausta.
Rokottaminen
Kissan rokotus suojaa kissaa tarttuvilta virussairauksilta ja aktivoi kissan immuunijärjestelmää tuottamaan elimistöön vasta-aineita, jotka suojaavat myöhemmin taudeilta. Vain terveen kissan elimistö pystyy reagoimaan rokotteeseen halutunlaisesti. Älä siis rokota kissaa, joka on huonossa kunnossa, kuumeinen tai kärsii sisäloisista. Rokotusta varten kissa on hyvä madottaa kaksi viikkoa ennen toimenpidettä. Rokotteilla on jonkin verran sivuvaikutuksia, mutta haitat ovat vähäisiä tai harvinaisia suhteessa hyötyihin.
Jokainen kissa tulee rokottaa ainakin kissaruttoa vastaan. Kissarutto on kissan parvoviruksen aiheuttama tarttuva tauti, jonka oireina on aluksi kuumeilua ja täydellistä syömättömyyttä ja tauti kehittyy parissa päivässä rajuksi ripuliksi ja oksenteluksi. Kissarutto johtaa usein kissan menehtymiseen. Parvovirukset ovat sitkeitä ja voivat kulkeutua paikasta toiseen esimerkiksi vaatteissa tai kengissä. Siksi myös sisäkissan rokotukset tulee olla kunnossa, vähintäänkin kissaruttorokotteen osalta. Jos kissa liikkuu ulkona, rabiesrokotus on syytä pitää voimassa. Rabies eli raivotauti on pureman välityksellä leviävä tappava keskushermostosairaus, joka voi tarttua myös ihmiseen.
Siruttaminen
Lemmikin tunnistemerkitseminen on tärkeää. Nykyaikainen menetelmä on mikrosiru, pieni kapseli, joka asennetaan eläimen niskaan tai korvan taakse. Kapseli sisältää tunnistenumerosarjan, joka voidaan lukea erityisellä sirunlukulaitteella. Sirun tietojen lukeminen on helppoa, virheetöntä ja täysin kivutonta eläimelle. Viranomaisilla, useimmilla löytöeläinkodeilla ja lähes kaikilla eläinlääkäreillä on käytettävissään mikrosirunlukija. Lue lisää sirutuksesta ja tutustu sirutuskampanjaamme!
Madottaminen
Ulkokissat tulisi madottaa neljä kertaa vuodessa, lääkevalmistetta välillä vaihdellen. Sisäkissa suositellaan madotettavaksi 1 – 2 kertaa vuodessa. Kissojen sisäloisista yleisimmät ovat suolinkaiset ja heisimadot. Suolinkaisia kissa voi saada jo kohdussa emoltaan, ympäristöstä ja ravinnosta, heisimatotartunnan taas keittämättömistä järvikaloista ja jyrsijöistä. Matolääkkeitä on saatavilla apteekista.
Turkin ja ihon hoito
Varsinkin pitkäkarvaisten ja puolipitkäkarvaisten kissan turkki tulisi kammata ja pestä säännöllisesti. Kun irtokarva kammataan pois, kissan karvapallo-oksennusten määrä vähenee. Tarkista myös, että kissan iho on terveen näköinen. Kuivalla ja kylmällä säällä kissan iho voi hilseillä ja turkki kuivua. Käy ulkokissan ihoa tarkasti läpi pahimpina punkkiaikoina, erityisesti syksyllä. Kissalla sieni-ihottuma ilmenee karvanlähtönä, kaljuina laikkuina tai rupisena ihottumana. Sieni-ihottuma vaatii aina eläinlääkärissä käyntiä ja on tärkeää hoitaa myös muut taloudessa asuvat kotieläimet ja lapset, sillä ihottuma tarttuu helposti myös pieniin lapsiin.
Kynnet, hampaat ja korvat
Kissan tassujen kynsiä tulisi ajoittain lyhentää leikkaamalla kissoille erityisesti suunnitelluilla kynsileikkureilla, jotta kissa ei jäisi pitkistä kynsistään kiinni esimerkiksi mattoihin tai sohvaan tai aiheuta ihmisille vahinkoa esimerkiksi leikin tiimellyksessä. Kynsiä leikatessa tulee olla varovainen, ettei osu kynnen rustoon. Kissalle on hyvä hankkia raapimapuita, joihin se pääsee kuluttamaan kyntensä.
Suun tutkimiseen kissa kannattaa totuttaa jo pentuna. Noin 4 – 6 kuukauden ikäisenä kissa vaihtaa pysyvät hampaat ja ihmisen tulisi seurata maitohampaiden irtoamista pysyvien hampaiden tieltä. Hammaskiveä voi kehittyä jo nuorelle kissalle, ja se näkyy ruskeana tai kellertävänä läikkänä hampaiden pinnassa. Ikenet saattavat myös tulehtua ja hengitys haista pahalle.
Tarkista kissan korvat viikottain ja poista varovasti ulkokorvaan kerääntynyt vaikku. Jos kissan korvaassa on kuivaa, tummaa eritettä ja kissa raapii usein korviaan, kyseessä voi olla korvatulehdus. Yleisin korvatulehdusten aiheuttaja on mikroskooppisen pieni korvapunkki, joka voidaan todeta vain eläinlääkärissä.