Loukuttaminen
Vapaaehtoiset toimijamme loukuttavat ilmoitusten perusteella esimerkiksi kissapopulaatioita. Kissat toimitetaan loukutuksen jälkeen paikalliseen löytöeläinkotiin karanteenitilaan, sijaiskotiin tai eläinlääkärin hoidettavaksi. Joskus vakavasti sairaat yksilöt pitää lopettaa eläinsuojelullisista syistä.
Löytöeläinkodilla on käytössä mikrosirulukija, jonka avulla jokaisesta eläimestä tarkastetaan tunnistusmerkintä. Löytöeläimet odottavat löytöeläinkodissa 15 vuorokauden ajan. Jos omistajaa ei kuulu, eläimelle etsitään uusi koti. Arat kissat siirtyvät yhdistyksen sijaiskoteihin ensin totuttautumaan ihmiseen ennen lopullisen kodin etsintää.
Yhdistyksellä on myös useita loukkuja lainattavaksi aktiiveillamme ympäri Forssan seutukuntaa, jos oma lemmikki on päässyt karkuun tai omalla tontilla liikkuu tuntematon kissa. Yhdistyksen toimijat voivat resurssiensa mukaan auttaa lemmikinomistajia loukutuksissa. Loukkuja voi tiedustella myös löytöeläinkodista, kunnan terveysviranomaiselta ja metsästäjiltä. Yhdistyksemme käyttää pääsääntöisesti supiloukkuja, vaneriloukkuja sekä minkkiloukkuja. Loukut ovat turvallisia eivätkä vahingoita eläimiä. Eläin menee loukkuun sisälle ruoan houkuttelemana ja ovi napsahtaa kiinni sen selän takana.
Maanomistajalla on oikeus loukuttaa eläimiä omalla maallaan (loukutetut lemmikkieläimet tulee toimittaa lähimpään löytöeläinkotiin), mutta toisen omistamalle maalle tarvitaan aina loukutuslupa. Jesy loukuttaa eläimiä vain eläimen omistajan, viranomaisen, maanomistajan, isännöitsijän tai muun alueen haltijan luvalla.
Ohjeet loukun käyttöön
Jos loukku on käytetty, pese se miedolla pesuaineella ja huuhtele hyvin ennen käyttöä, ettei eläin pelästy vierasta hajua.
Aseta loukku turvalliseen eikä liian julkiseen paikkaan ja päivystä sitä kauempaa pari kertaa päivässä. Pusikot ja muut suojaisat paikat ovat hyviä, kesäisin tulee myös varmistaa, ettei aurinko paista suoraan loukkua kohti. Loukun voi myös peittää esimerkiksi viltillä, pressulla tai omistajalle tuoksuvalla vaatteella. Talvisin loukun pohjalle olisi hyvä asettaa jokin lämpöä eristävä pohja, esimerkiksi retkipatja. Jotkin kissat vierastavat loukun ikävältä tuntuvaa pohjaa, joten tarvittaessa loukun sisälle voi asetella sanomalehtiä tai maa-ainesta.
Aseta ruoka loukun perälle ja vaihda se päivittäin. Käytä tuoretta ruokaa tai märkäruokaa pussista, mieluiten mahdollisimman vahvatuoksuista. Kuivamuonan tuoksu ei kanna kovin pitkälle. Ihmisten tonnikala on tehokas syötti vahvan tuoksunsa ansiosta, mutta sitä ei tule tarjoilla kissalle liikaa sen korkean suolapitoisuuden vuoksi. Ruoka asetetaan vain loukun ruokintapäähän, ei sisäänmenoaukolle.
Loukutettavaa eläintä voidaan houkutella hajujäljillä loukkuun. Esimerkiksi eläimen havaintopaikalta voidaan tehdä hajujälki loukulle. Vedä hajujälki aina loukkuun, ei koskaan loukusta pois päin! Hajujälki vedetään aina siihen suuntaan, johon eläimen halutaan kulkevan. Kun vedät hajujälkeä, valitse eläimelle turvallinen reitti. Hyvä hajujäljen vetomatka on 100-500m kohteesta. Hajujälki on hyvä vahvistaa kerran päivässä, mieluummin kaksi.
Loukun päälle tai lähettyville jätetään ilmoitus loukuttamisen syystä sekä omistajan yhteystiedot. Jesyn loukuissa on yhdistyksen neuvontanumero valmiina, mutta suosittelemme lisäämään myös omasi, koska neuvontapuhelimen päivystäjä ei välttämättä tiedä, kenellä mikäkin loukku on lainassa. Älä kerro loukun sijaintia muille kuin loukun tarkastajille! Riskinä on aina, että joku käy varastamassa tai rikkomassa loukun.