Palkitsimme vuoden 2024 Eläinten ystävänä jokioislaisen Anne Rekolan hänen tekemästään etsijäkoiratyöstään. Anne jäljestää kadonneita lemmikkejä ja ihmisiä hovawart-rotuisen koiransa Missin (6,5v) kanssa. Anne aloitti etsijäkoiratyöt noin yhdeksän vuotta sitten Missin emon Onnelin kanssa, joka viettää nyt 11-vuotiaana ansaittuja eläkepäiviään. Kotona asuu myös Missin veli Jopi.
Anne kuuluu itsenäiseen etsijäkoiraporukkaan, jossa kouluttajana toimii forssalainen Stina Sippel. Stinalla on itsellään ollut ennen kaksi koiraa mukana toiminnassa, mutta näiden poismenon jälkeen hän on keskittynyt kouluttamaan uusia koirakoita, ja onkin tehnyt sitä jo 13 vuoden ajan. Porukassa on pian valmistumassa koirakot Ypäjällä ja Tammelassa.
Koirakot lähtevät joskus kauaskin kotoaan etsimään kadonneita, ja ainoa rahallinen korvaus työstä on kilometrikorvaukset, jotka laskutetaan eläimen omistajalta. Jäljestysreissut ovat yleensä aikaa vieviä ja niitä tehdään hyvin moninaisissa sääolosuhteissa. Toisin kuin usein luullaan, sade ei hävitä hajujälkiä, ja jos karkuri liikkuu yhä lähistöllä, hajujälki voidaan saada pitkänkin ajan jälkeen karkaamisesta.
Anne Rekola, Stina Sippel, Riikka Paija ja Johanna Ruohonen kuuluvat itsenäiseen etsijäkoiratiimiin.
Yleensä karkuteillä on koira tai kissa, mutta välillä on etsitty myös lehmiä, hevosia ja jopa kilpikonnia. Ihmisten etsintätehtävät tulevat aina pyyntönä poliisilta. Koiralle annetaan kadonneesta hajujälki, jonka jälkeen se näyttää suunnan. Koira on koulutettu pysähtymään hyvän välimatkan päähän karkurista, ettei sitä säikäytetä tiehensä. Tämän jälkeen omistajan tehtävä on jatkaa karkurin kiinniottoa ohjaajan antamien ohjeiden mukaan esimerkiksi loukulla. Etsinnöissä tulee toimia rauhallisesti ja suunnitelmallisesti. Etsijäkoirakot toimivat omistajien tukena siihen asti, että karkuri saadaan kiinni.
Etsijäkoiratyö on usein raskasta, kun omistajien hätä ja lemmikkien joskus surullisetkin kohtalot tulevat iholle. Kuitenkin kun kadonnut löydetään ja saadaan kiinni kunnossa, se palkitsee aivan uskomattomalla tavalla. Koirien ohjaajille on myös suuri ilo nähdä, kun koira pääsee käyttämään nenäänsä.